Atc vaihtoja

Viikon alussa postiluukusta kolahti Viken kortit. Vau miten hienoja! Etenkin Japani-teemalla tehty miellytti itämaisen ihailijana ja ystävänpäivän lähestyessä on tietty kiva saada myös ystävänpäivänkortti, etenkin itse paperia myöten tehty.


Vapaan teeman innoittaman tein itse kortit Taikuudesta ja Candy Darling namusista siis.


Atc 7 toi myös tällä viikolla postia. Tällä kertaa aiheena oli kirjaimista keksityt sanat ja niistä toteutetut kortit. Minä tein balettitanssijan, luuranko kolisee ja tulppaanin

Ja sain Ritvalta Chrysanthemum, rose ja tulip kortit. Hauskaa että tulppaanin saivat molemmat. Tosin oma toteutukseni oli aika paljon naivistisempi. Kauniita nuo Ritvan kortit. Kiitän!

Jostain syystä blogspot tökki tätä tehdessä. Toivon siis, että julkaisu näkyy hyvin. Linkityksiäkään ei nyt saanut tehtyä, mutta innokkaimmat löytänee Atc-vaihdot aiemmasta postauksesta ja jäljittää myös Viken mielenkiintoisen blogin sieltä.

Yksinäisyydestä

Kerran minulta kysyttiin, että olenko yksinäinen ja todettiin heti perään, vaikka sä taidat olla jo tottunut siihen. Silloin vastasin, sen enempää asiaa ajattelematta, etten ole yksinäinen. Keskustelun tiimoilta aloin kuitenkin ajatella yksinäisyyttä elämässäni. Mitä se on ja tottuuko siihen.

Tällä hetkellä en koe olevani yksinäinen. Uskoisin, että se on lapseni ansiota. Joka hetki on pieni ihminen, suuri ihme vierelläni. Joku jota rakastaa ja keltä osaan ottaa rakkautta vastaan. Mutta silti on hetkiä, jolloin yksinäisyyden tunteita tulee yhäkin kohdalle. Joskus, kun haluaisi jakaa niitä pieniä arjen juttuja toisen aikuisen kanssa tai saada keskustella ratkaisuja huolestuttaviin/mietityttäviin asioihin dialogina. Itsekseen asiat tuntuvat pyörivän päässä samaa rataa.

Ja joskus on ikävä ystäviä, joista niin moni asuu nyt kaukana. Etenkin juhlapyhinä tuo kaipaus tulee vahvasti esiin yksinäisyyden tunteena. Siitäkin huolimatta, etten ennenkään aina jaksanut hillua noina määrättyinä päivinä vaan erakoiduin omiin oloihin.

Yksinäisyys ei aina ole ikävää. Se on myös mahtavaa luovuuden aikaa. Silloin on aikaa kehitellä omia tuumia, projekteja ja taideinnostusta. Uppoutua sinne omaan kummalliseen maailmaan, jota kukaan muu ei tunne ja missä saa olla juuri niin outo itsensä kuin haluttaa.

Myös "yksinäiset" hetket tyttären kanssa kahden tuntuvat tärkeille. On hienoa huomata, kuinka meille on jo kehittynyt paljon ihan omia juttuja. Meidän kahden salaisuuksia.

Yleisesti ajattelen, että yksinäisyyden tunne on suhteessa sosiaalisen elämän hiljaisuuteen. Silti joskus jopa muiden ihmisten seurassa huomaan kaipaavani yksinäisiä hetkiä ja toisaalta taas joskus, kun ei haluaisi olla yksinäinen, saattaa siltä tuntua ihmistenkin keskellä.

Yleisesti voisi kai sanoa, että ehkä olen tottunut yksinäisyyteen. Osaan arvostaa sitä ja vaaliakin niitä hetkiä. Tai ehkä se ei olekaan tottumusta. Kenties olen vain ymmärtänyt yksinäisyyden olevan yksi osa elämää. Joskus se on palkinto, mutta toisella kertaa taas haluaa kertoa jostain mitä pidän tärkeänä ja minkä saavuttamiseksi on yhä tehtävä töitä.

Atc6

Minäkin sain vihdoin aikaiseksi ilmoittaa itseni mukaan ATC 6 vaihtoon. Aiheina tällä kertaa oli Ruoka ja Tee/Kahvi

Koska mulla ei ole skanneria, on kuvista otettu digikameralla kuvat. Siitä syystä (ja koska en ehtinyt repropöytää pistää kasaan) kuvat eivät kyllä tee korteille oikeutta. Mutta sehän on oikeastaan osa viehätystä. Vain me korttien saajat tiedämme millaiset kortit oikeasti ovat.

Mun kortit ovat tässä:

Ja Ninskulta sain:

Pahoittelen kyllä näiden kuvien huonoa laatua. Hävettää ihan kuvankäsittelijänä julkaista näin, mutta ainahan voi onneksi syyttää kiirettä, laitteita ja kuvankäsittelyohjelman puutteita, heh.

Olivat kyllä mieleen ja ihania!

Aktivoitumista

No niin. On aika aktivoida tämäkin blogi. Pysyköön Pirpana Vilmiinan omana ja tänne tulkoot omista aatoksista ja puuhista. Toivottavasti enemmän nyt, kun olen saanut nettiyhteyden kotiin. Tosin se yhteys siellä ei vielä toimi. Minussa lienee jotain sähkömagneettista häiriötekijävoimaa. Tuntuu, että kaikki kodinkoneet reistailevat läsnäolossani.

Huomasin tämän jo aikoinaan työskennellessäni valokuvaliikkeessä. Siellä oli kamppanja, jossa asiakkaat saivat kopiokoneella tehdyn suurennuksen haluamastaan kuvasta. No jostain syystä, mulle kone teki aina samalla ja väärällä prosenttiluvulla suurennuksen. 100% sijaan tuli 74%. Kun tästä huomautin muille työntekijöille, että pitäisköhän tuo korjata, ei kukaan muu ollut huomannut vikaa. Mutta todistettua tuli heillekin, että mulle se vaan teki aina sen saman 74% ja heti perään toiselle työntekijälle 100%. Eli kone ei vaan tykännyt minusta. Mutta kuukauden hellien sanojen ja sivelyjen jälkeen (kyllä, tein niitä ihan tosissaan!) kone lämpeni minullekin ja alkoi sitten toimia oikein.

Nyt on ollut samat fiilikset kuin tuolloin. Tiskikone on reistaillut. Välillä toimii, välillä (nyttemmin) ei. Myös vuoden vanha pesukoneeni on osoittanut jo mieltään, telkkari vaihtelee kanavia oman mielensä mukaan milloin haluaa ja nyt lainassa oleva kone meni sekaisin, kun koetin asentaa siihen virustorjuntaa... Hohhoijaa.

Mutta luottavaisesti uskon, että kyllä ne koneet siitä mulle lämpenee. Aikanaan. Täytynee silitellä niitäkin. Ja ehkä käyttää myös vähän itseäni taitavampien ystävien apua korjauspuuhiin.