Valitsen onnen

Viime viikolla sain maagisen 30 vuotta eloa täyteen ja jostain kumman syystä päässäni on pyörinyt Ewan McGregorin ääni ja Trainspottingissa esittämänsä monologi:

Choose life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fucking big television, Choose washing machines, cars, compact disc players, and electrical tin openers. Choose good health, low cholesterol and dental insurance. Choose fixed- interest mortgage repayments. Choose a starter home. Choose your friends. Choose leisure wear and matching luggage. Choose a three piece suite on hire purchase in a range of fucking fabrics. Choose DIY and wondering who you are on a Sunday morning. Choose sitting on that couch watching mind-numbing sprit- crushing game shows, stuffing fucking junk food into your mouth. Choose rotting away at the end of it all, pishing you last in a miserable home, nothing more than an embarrassment to the selfish, fucked-up brats you have spawned to replace yourself. Choose your future. Choose life... But why would I want to do a thing like that?

Vaikken missään nimessä myönnä, etä minulla olisi se paljon puhuttu kolmenkympin kriisi, niin olen kyllä pohtinut eloani. Mennyttä ja tulevaa.

Syksyn aikana moni asia on jälleen muuttunut. Aloitin työt ja opiskelun työn ohessa ja lapseni aloitti päivittäisen oman arkensa ilman minua päiväkodissa. Samaan aikaan löysin suuren rakkauden. Ensimmäisen, jonka voisin uskoa kestävän ja jonka haluankin kestävän. Pää on ollut pyörällä ja hämmennys kaikkien muutosten edessä suuri.

Aika tuntuu olevan pahin vihollinen. Alussa etenkin tuntui ettei se ei riitä mihinkään. Äitinä oli vain väsynyt raato ja poikaystävä sai kaiken pahan oloni niskaansa. Ahdisti kun tuntui ettei aikaa riitä mihinkään mitä pidän elämässäni tärkeänä. Elosta alkoi tulla matalalentoa. Mikään ei enää tuntunut kivalle.

Eräänä iltana nukuttaessani tytärtäni aloin pohtimaan, että ei elämän tarvitse mennä näin. Minä voin päättää jatkanko elämääni tyytymättömänä keskittyen ajattelemaan mitä kaikkea minulla ei ole ja mikä kaikki elämässäni on huonosti. Tai sitten voin päättää valita elämääni ilon ja onnen. Nauttia siitä mitä minulla jo on ja mitä tulen vielä saamaan. Ja valitsin jälkimmäisen.

Yhäkin aika tärkeille asioille on vähissä ja väsymys kova, mutta silti koetan muistaa mitkä ovat ne asiat, jotka tarvitsevat enemmän aikaa ja mitkä niitä, jotka voi suorittaa nopeammin ja kevyemmin. Päätän järjestää arkea niin, että iloa tuottaville tärkeille asioille on aina aikaa ja tilaa enemmän.

Se ei ole helppoa, mutta koetan tehdä töitä sen eteen, että onnistuisin. Jos joka päivä koettaa muuttaa ne asiat jotka harmittavat iloksi, niin ehkä sitä vähitellen oppii olemaan peruspositiivinen ihan yrittämättäkin.

Joka kerta kun joku pännii, koetan muistuttaa mieleeni niitä asioita, jotka saavat minut iloiseksi. Kaikkea sitä hyvää mitä elämässäni on.

Minulla on lapsi, jota rakastan yli kaiken. Lapsi, joka tuo minulle iloa ja jonka nauru on kuin auringon säteiden välke meren laineilla ja kenen pienten kätösten halauksessa on voimaa enemmän kuin kaikissa maailman voimalaitoksissa yhteensä.

Minä olen onnistunut löytämään ihmisen, joka on monessa suhteessa aivan erilainen kuin minä, mutta silti rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Masentuneena äkäpussinakin. Ja minä löydän samat tunteet itsestäni. Ja ensimmäistä kertaa haluan antaa vallan sille onnelle, mikä minulle on tarjolla. Uskoa Onnen olemassaoloon.

Minulla on myös ihanat vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ovat aina valmiita auttamaan ja tukemaan minua.

Ja minulla on ystäviä. Vaikka heistä moni on kaukana, silti heitä on ja he pysyvät.

Ja minulla on haaveita ja unelmia ja pieniä SUURIA onnen hetkiä joka päivä. Pieniä kimmalluksia ja pilkahduksia, joiden kautta voin muistaa ilon ja kauneuden arjessa.

Minä valitsen arjen. Minä valitsen surun. Minä valitsen ilon. Minä valitsen lapseni kaikissa tunteiden kirjoissaan. Minä valitsen rakkauden. Minä valitsen ahdistuksen. Minä valitsen työn ja opiskelun ja stressin. Minä valitsen unettomat yöt. Minä valitsen päiväunet. Minä valitsen ystävät. Minä valitsen kaipuun. Minä valitsen läheiset ja kaukaiset. Minä valitsen unelmat ja särkyneet tähdet. Minä valitsen kaiken ristiriitaisuuksineen. Minä valitsen elämän ja aion nauttia siitä. Minä valitsen onnen ja sen, että se on minua varten.

Miksi? Koska minä haluan valita niin.

Decoilua

Tulipas kokeiltua decoiluakin. Saattaa kyllä osaltani jäädä näihin alla oleviin sivuihin, kun työhön paluu kotiäiskän roolista on vienyt kaiken ylimääräisen ajan. Samaisesta syystä täälläkin on ollut kovin hiljaista. Koetan kuitenkin parantaa tapani ja saada kirjoiteltua ajatuksiani muistiin aina silloin tällöin tyyssijaan.

Myös musavaihto kakkonen on pyörinyt mielessä. Jospa sekin siis pyörähtäisi käyntiin piakkoin. Mutta ei ihan vielä.

Eli elossa ollaan, vaikka sen verran rankalta on syksy tuntunut, että EllaEliisan "äiti"-decoon tuli näinkin eteerinen sivu tehtyä:
Viken Art paperdoll deco taas sai jo hempeämmän ulkomuodon. Kuulintunen se siinä ihmettelee kukkain loistoa.



Samaisessa Viken decossa oli myös ylläri. Helsingin sanomain kuukausiliitteessä joskus esiintynyt ystäväni oli päässyt nukeksi kirjaan! Hahaa! Olipas hassua! Kiitos EllaEliisa tuosta.