sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Olenko minä Hirvi?

Olen aina ajatellut, että voimaeläimeni olisi hirvi. Ystäväni Maitokiven eteenpäin mainostaneen voimaeläin testin mukaan se kuitenkin olisi delfiini, jonka kuvaus voimaeläimenä voisi ehkä sopiakin minuun. Päätinkin siitä syystä miettiä, olisko minulla yhteistä hirven kanssa ja löytyisikö kiinnostukseeni Hirveen sitä myöten selitys. Alla netistä löydettyjä väitteitä hirvestä ja alla sopivuus minuun. Olenko minä siis hirvi ihmisen vaatteissa?

Sonni eli hirviuros saattaa olla yli 300 cm pitkä, 600 kg painava ja säkäkorkeudeltaan 170-210 cm. Lehmien eli naaraiden paino jää selvästi pienemmäksi ja lehmän säkäkorkeus on 160-190 cm.

Minä olen aika lyhyt 153cm ja painankin nykyään vähemmän kuin ennen.

Suuri osa päivästä hirveltä kuluu syömiseen. Hirven on nautittava jopa 20 kg ravintoa päivässä. Keväällä ja kesällä metsän kruunupää syö lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja, mutta myös ruohovartisia kasveja. Talvella, kun hirvien ravinto on tiukassa ja syvät hanget rajoittavat liikkumista, hirvet pysyttelevät usein samoilla alueilla pitkiäkin jaksoja. Hirvet kulkevat vuodesta toiseen samoja reittejä.

Minulta syömiseen ei kulu yhtä kauaa. Yleensä on niin paljon muuta, ettei oikein meinaa muista syödä kunnolla. Etenkin viime viikkoina ruokailu on jäänyt aika pikaiseksi pakaste-eineksien lämmittämiseksi tai sitten leivän mussuttamiseen. Tykkään kuitenkin syödä, joten jos siihen kuluttaisi päivistä suurimman osan, niin saattaisin muistuttaa Hirveä enemmän. Talvisin minäkin pysyttelen samoilla alueilla pitkään, kesällä liikun enemmän. Ja reititkin ovat samat. Sukulaisten ja ystävien luokse ja takaisin kotiin.

Hirvi perheen kulkiessa metsässä emo kulkee edessä , poikaset välissä ja uros takana.

Tällä hetkellä tytär kulkee yleensä edessä vaunuissa tai mahapuolella liinassa tai ergossa. Uros kulkee niin kaukana takana tai edessä etten oikein edes tiedä missä se omani on.

Hirven näkö ei ole sen parhaimpia aisteja,mutta sillä on hyvin herkkä kuulo ja näkö aisti. Siksi on vaikeaa päästä sen lähelle.


Minulla on silmälasit, koska en näe kunnolla kauas. Hajuaisti on turhankin hyvä ja kuulen pienimmänkin lapseni aikaansaaman inahduksen, heinäsirkan ja itikan. Mutta onko lähelleni vaikea päästä? Joskus kyllä.

Hirven kiima-aika on syys-lokakuussa. Silloin hirvet ääntelevät ahkerasti. Hirvinaaras tulee sukukypsäksi syksyllä, puolentoistavuoden ikäisenä. Naaras synnyttää useimmiten vain yhden vasan ensimmäisellä kerralla. Myöhempinä vuosina se saa useammin kaksi vasaa. Kolmosia ja nelosia syntyy aika harvoin. Hirvinaaraat synnyttävät yleensä toukokuussa, mutta osa vasta kesäkuun alussa. Kantoaika on 8-9 kuukautta.

Minä synnytin ensimmäiseni maaliskuussa. Kiima-aika oli siis siihen nähden kesäkuussa. Tosin kai se mulla on ihmismäisesti ympäri vuoden. Joskus on vaan laiskempi ääntelemään ahkerasti. Viime aikoina on ollut aika hiljaista. Ja voi kauheeta jos seuraavalla kerralla masussa olisikin kerralla kaksi. Yksi kerrallaan riittäis mulle.

Vasa ja emo pitävät yhteyttä ääntelemällä. Silloin, kun emo lähtee ruokailemaan, emo antaa vasalle käskyn pysyä paikoillaan. Jos näet metsässä yksin olevan vasan, niin anna sen olla.

Kyllä pidämme tyttäreni kanssa yhteyttä ääntelemällä, mutta myös läheisyydellä ja kosketuksilla. Jos näette tyttäreni yksin metsässä, käykää kysymässä: "Missä äiti on?"

Hirvet aiheuttavat monesti liikenteessä vaikeasti hallittavia vaaratilanteita. Autoilijan mielestä rauhalliselta vaikuttanut hirvi saattaa pelästyessään lähteä ryntäämään mihin suuntaan tahansa. Jos kaikki autonkuljettajat tiedostaisivat tämän, niin hirvieläinkolarit vähenisivät merkittävästi.

No pyöräillessä saatan aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä. Olen myös joutunut muutamaan kolariin. Joskaan en itse ole niitä aiheuttanut. Yleensä en liikenteessä poukkoile miten sattuu. Ja nykyään koetan entistä enemmän seurata ja hallita kulkemistani, kun on laps mukana.

Muiden paksuturkkisten eläinten tapaan, eivät hirvetkään hikoile. Turkin kastuminen kylmillä säillä saattaisi koitua hirven kohtaloksi. Paksuturkkiset eläimet pystyvät säätelemään ruumiin lämpötasapainoa monella muullakin tavalla, mm. hengityksen avulla. Hirvellä on ainoastaan yksi kosteana pysyvä kohta, joka sijaitsee sierainaukkojen välissä olevalla karvattomalla alueella. Tämä alue on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole suurta merkitystä ruumiinlämmön säätelyssä.

Minä hikoilen kun siihen on aihetta. En hirveästi vaan sopivasti. Mistähän tuo sanonta. Hirveästihän tarkoittaisi tässä tapauksessa kuin hirvi joka ei hikoile. No juu. Hengitys auttaa joskus kylmän tärinään. Kun hengittää rauhallisesti, loppuu vapina. Mulla on yksi kosteana pysyvä kohta kans....Mut se ei aina näy. Heheh. Se on siis suu-värkki. Se ei vaikuta lämpimänä pysymiseen, paitsi et pakkasella voi tulla kurkkukipu, jos suu auki kulkee. Ei pidä kulkea.

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Kirjahaastis

Sain tämän Maitokiveltä ja pakkohan haaste oli ottaa vastaan.

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?
No varmaan joku aapiskukko, kun opin lukemaan.

2. One book you've read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Niitä on kyllä monia. JRR Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ja Silmarillion, Tripodien aika (naurakaa vaan, mut aina aika ajoin on pakko lukea uudestaan... ), kaikki Paul Austerin teokset ja monia muita.

3. One book you'd want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
No hmm. Varmaan sellainen joka muuttuu tarvittavaksi seuraksi, tavaraksi tai ravinnoksi. Taikakirja?

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Vastaan, että monet kirjat joiden kirjailija on kirjoittanut kirjansa espanja äidinkielenään.
Henry Miller aikoinaan.

5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Sinuhe Egyptiläinen

6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Jokin sellainen sananokkela teos, josta saisi turvaa, iloa, lohtua ja voimaa.

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Amerikan Psykon heitin aikoinaan suutuspäissäni maahan, enkä suostunut lukemaan loppuun. Väkivalta kuvotti.

8. One book you're currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?
Suuri vauvakirja. hehheh. Silmarillionia olen lukenut iltalukemisena jo aika pitkään. Sekin on alkanut jo vähän kyllästyttämään, kun siinä vain taistellaan. Pitäis löytää iloisempi kirja.

9. One book you've been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?
Nyt ei taida olla mitään mielessä. Olen haaveillut löytäväni jonkun hyvän teoksen uudelta kirjailijatuttavuudelta. Ehdotuksia saa laittaa kommentteihin.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa.
Kaikki jotka eksyvät tyyssijaan saavat vastata halutessaan.

maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Mietteiden tyyssija

Minä en erityisemmin ole välittänyt Blogeista ja henkilökohtaisten mietteiden ilmaisemisesta netissä. Kuitenkin olen eksynyt lukemaan muutamienkin ystävien blogeja ja saanut tietää heidän ajatusmaailmastaan huomattavasti enemmän kuin mitä keskustellen livenä. Se on aika hämmentävääkin tavallaan. Ikäänkuin uusi sosiaalisuuden laji, jossa kukaan ei keskeytä ajatustesi virtaa, mutta voi kuitenkin halutessaan kommentoida lukemaansa. Blogithan mahdollistavat siis molemmin puolin ajan antamista. Aikaa ajatusten kertomiselle ja toisaalta myös kommentien miettimiselle. Olisipa kyllä mahtavaa kun tätä aikaa osattaisiin samalla tavoin antaa myös normaalissa kanssakäymisessä ystävien kanssa.

Eli juu, liekö uteliaisuuteni tuon sosiaalisen ilmiön tutkimiseen siis syynä siihenkin, että kuitenkin omankin Blogin päätin avata. Niin - vaatiihan se tutkiminen tietysti sitä, että ajatuksiaan tulee blogiin kirjoiteltua, mikä minullakin saattanee kestää, kun internetissä ei tule luuhattua kovinkaan paljoa enää nykyisin.

Oli miten oli. Blogini on nyt avattu ja mahdollisuus tyyssijan käyttämiseen kehitetty.